*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52048 ***

MIKKELIN KEKKERIT

Yksinäytöksinen ilveily

Kirj.

VIHTORI NIEMI






Kirjapaino Gutenberg, Helsinki, 1899.




HENKILÖT:

 PURTONEN, Herrastuomari.
 MIKKO, hänen poikansa, kuulu soittaja.
 ANTTI PUUNENÄ, kylän vanhin.
 LIISA, hänen vaimonsa.
 KROOKMAN, juoppo herrasmies.
 JONNI, salaviinankauppias.




Näyttämö.

Pihamaa, jossa Mikko istuu hirrenpätkällä tuvan seinustalla; avatusta
ikkunasta näkyy tyhjiä pulloja, viulun kaula ja ryyppy; pihamaalla on
havupölkky, jonka päässä on kirves ja havuläjä vieressä; sen taustalla,
on navetta, jonka ränsistynyt ovi on retkollaan.


1:nen Kohtaus.

    Mikko, Antti, sittemmin Krookman ja Purtonen.

_Mikko_. (yksin) Saamari sentään (raappi molemmin käsin päätään) kun
pää on kuin pökkelö, eikä suussa ole viinan tilkkaa... Mitähän olisi
tehtävä... koettaisiko työtä... ehkä se vähän virkistäisi (menee
havupölkyn luo ja alkaa hakata)... Ei saakuri, ei tämä vetele (paiskaa
kirveen pölkkyyn)... Viinaa tässä saada pitää ilveellä millä tahansa...
Mutta siinäpä se onkin ässä, että millä ilveellä... Murtautuisikohan
taas isän viinasäiliöön, vaiko veisi sen turkit Myyrän Jonnille
pantiksi... ei suinkaan se niitä nyt vielä kyselisi... Mutta jos siitä
joutuisi taas kiikkiin, niin ei tosiaankaan se juuri naurattaisi...
Sillä isäkulta ottaisi pian varkaan niskakarvoista kiinni, ja silloin
saisi selkäparka suorittaa sen minkä kurkku on kolistellut... Ei, ei se
lyö leiville... Mutta ei saakurisoikoon tämäkään leiville lyö kun
korvat pillittää kuin Varis-Aapon viulu, eikä suussa ole märkääkään...
Isä kyllä myypi muille viinaa, niin herrastuomari kun onkin olevinaan,
mutta oman pojan vaan pitäisi Nauku-Maijan poikana havuja hakata...
(Kaalasee päätänsä). Saakurin kuparisepät!

_Antti_ (tulee samassa hienossa hölläkässä). Hei hopsan-lallaa!...
Mikko vekarako se täällä pihamaalla pöllöttelee kuin aapiskirjan
kukko!... Heh-heh-hee...

_Mikko_ (ärtyisesti). Saakuri soikoon, mutta nyt minä pian suutun!
(uhkaa nyrkillään).

_Antti_ (hohottaen). Hoh-hoo... Sinäpä olet koko pässinpää... Suutun,
suutun!... No mistä sinä nyt sitte suutut?... heh-heh-hee.

_Mikko_. Kukosta!

_Antti_: Höh-höh-höö!... minä sinun mielestäsi kukko?

_Mikko_ (sieppaa Anttia niskasta kiinni ja ravistaa). Ja pässin päästä!

_Antti_ (voivottelee). Aijai, Mikko kulta, sinä otat kipeää... aijai...
päästä irti!

_Krookman_ (tulee samalla pullo povessa). Katsoppas käsivoimaa sanoi
räätäli kun nosti kissaa hännästä... Mikäs kumma se on saanut nuo kaksi
lammasta tappelemaan keskenään?

_Mikko_ (huomatessaan Krookmannin hellittää Antin kauluksesta).
Pässinpää!

_Krookman_ (kapsahtaa Mikon niskaan). Vai olen minä pässinpää! Olenkos
juukeli vie... höh-höh-höö.

_Antti_ (on selin edellisiin ja koettelee niskaansa, josta Mikko äsken
puristi; mutajaa itsekseen). Ja aapiskirjan kukko!

_Krookman_ (nujuuttaa Mikkoa jolloin pullo pyörähtää povelta havuläjään
ja antaa samassa takakäteen läimäyksen Antille vasten naamaa). Tuoss'
on sulle aapiskukko!

_Mikko_ (peräytyy Krookmannin edellä pidellen puoliaan). Mitä-mitä-mitä
saakuria tämä on?

_Antti_: Sepä vasta... sepä vasta viholainen (pyyhkii verta
nenästään)... mitähän Liisa tästä...

_Purtonen_ (tulee kasakanpamppu mukanaan). Mutta tämäpä vasta on
hävytöntä, että minun pihallani pidetään tällaista meteliä... ettekö te
pelkää lakia ettekä oikeuttakaan... Ja mikä teitä oikeastaan riivaa?...

_Antti_ (kompuroi esiin suutaan pyyhkien). Aapiskirjan kukko!

_Purtonen_ (tyrkkää Antin menemään). Edemmäksi, hävytön, haukkumasta!
(Mikolle). Silläkö tavalla sinä poika riiviö havuja hakkaat! Ja kun
minä luulin sinun työssä olevan... Tuoss' on sulle maistijaisia (lyö
kerran Mikkoa).

_Mikko_ (kaalasee selkäänsä). Mitä... mitä... mitä saakuria tämä on?

_Krookman_ (täristää samassa Mikkoa niskasta). Pässin pää!

_Antti_ (etempänä). Niin juuri... ja aapiskirjan kukko, siitä se...

_Purtonen_ (ärjäsee Krookmannille). Ja mikä riiviö sinut on saanut
minun poikaani höyhentämään? Häh!

_Krookman_ (hellittäen). Pässin pää!

_Purtonen_ (vihastuneena). Siat, tulette ensin tänne tappelemaan
toisten pihamaalle ja sitte vielä kehtaatte haukkua kun teitä hänkii...
Hävetkää kanaljat... itse olette pässin päitä!

_Krookman_ (kääntyy nyrkit ojossa herrastuomariin, jolla aikaa Mikko
kaikessa hiljaisuudessa hiipii havupölkyn luo ja alkaa hakata havuja,
salavihkaa katsellen isäänsä ja Krookmannia). Jassoo, kanavilla,
tuletko sinä poikasi puolesta tänne kasakanpampulla lakia lukemaan? --
Mutta katso sinä sen herrasjuomari, ett'ei nenäsi tule yhtä punaiseksi
kuin tuonkin! (osoittaa Anttia).

_Purtonen_. Pidä suus kiinni luuttu, ja mene matkoihisi!

_Krookman_ (läväyttää samassa Purtosta korvalle). Ääh! -- jo-ko-ko...

_Purtonen_ (koppaa yht'äkkiä Krookmannia niskasta kiinni ja vetelee
aika tavalla kasakan pampulla selkään). Kyllä minä teille rakkarit
näytän herrastuomarin oikeuden... (tyrkkää vihdoin menemään navetan
taa, tyrkkää Antinkin perästä, joka kaatua kopsahtaa, mutta koettaa
löntystää aika kyydillä käpälämäkeen, ja herrastuomari lisää vielä
pampulla vauhtia). Tuoss' on sulle aapiskukko!

_Antti_ (mennessään). Mitähän Liisa jos...

_Purtonen_ (sieppaa vihdoin Mikon polvelleen). Ja sinä junkkari! (Alkaa
motkottaa selkään). Kuka käski sinun eilen illalla mennä olkipillillä
minun lekkeristäni viinaa imemään?... Häh, poika?...

_Mikko_ (vaikeroi). Hyvä isä, päätäni mojottaa niin kauheasti... oi...
voi!

_Purtonen_. Jassoo, rakkari, (mötkii selkään). vieläkös mojottaa...
ääh!... jokos lakkaa?

_Mikko_: Herran tähden, hyvä isä, oi voi!

_Purtonen,_. Näin hyvä isä opettaa miltä varastettu viina maistuu!

_Mikko_. Enhän minä varast... (pääsee puikahtamaan isän jalkojen
välistä ja pakenee). Itsehän minä vaan otin.

_Purtonen_. Saakurin poika vekara!... (lähtee perästä). Kyllä minä
sulle näytän... (menee pamppu suorana).


2:nen Kohtaus.

    (Pieni väliaika). Jonni, Purtonen, sitte Mikko.

_Jonni_ (tulee vilhuen ympärilleen, suuri viinalekkeri kainalossa).
Toiset sain jo kätköön, tässä nyt olisi vielä tuo 5:den kannun
kaljooni... minnekkäs sen sulloisi?... ei sitä uskalla kotiinkaan viedä
kun nimismies kuuluu olevan Syväojalla vahdissa... Täällä
herrastuomarin pihallahan se niin mainiosti säilyisi... ja jos taas ei
säilyisi, niin kukapa sen tietäisi minun lekkerikseni taata... ei
kukaan... kyllä sen miesparan syntiluettelo on yhtä kirjava kuin
minunkin... (kurkistaa navettaan). pistäisiköhän sen tuonne... Ei,
piiat sen pian sieltä keksisi! (Katsahtaa Mikon kammariin avatusta
ikkunasta). Tuonnekin sen sopisi niin hyvin jättää, mutta paneppas
koira makkaran vartijaksi... hui hai!... Mikko sen makein paloin
popsisi poskeensa... Ei helkkari, parastahan on jättää se ihan keskelle
pihaa, niin ei kenenkään pälkähdä päähän etsiä sitä siitä... Minä
sullon sen tuonne havuläjän alle. (Peittää lekkerin sinne). Sillä jos
oikein tämän talon tunnen, niin luulempa noiden hakojen saavan
niinkauvan rauhassa levätä kuin Purtosmäelle Mikkeliviinoja piisaa...
Kas niin, kellippäs nyt siellä... Sopiipa pojan nyt ajaa lekotella
nimismiestä vastaan tyhjillä vankkureilla; ei ne syntiluettelot ja
viinasäkit nyt paljo paina, eikä haiskahda herran nokkaan vaikka
hienokin olisi... Heippa rallaa, tämä poika se ei pistäkkään joka
satimeen nokkaansa! Hei vaan! (Kiepsahtaa ympäri aikoen mennä).

_Purtonen_ (tulee tuvan takaa). Kas vaan, mitäs se Jonni täällä
huhoilee yksikseen, vai oletko kaupunkituulella... Heh-heh-hee?

_Jonni_ (säpsähtää ensin, mutta tekeytyy sitte levolliseksi kun huomaa
kuka tulija on). Eipä juuri kummempia... Mutta mitäs ihmettä se
herrastuomari pampun kanssa kuleksii, että olin vähällä säpsähtää
teidän kärpäsiä takistani kolhivan.

_Purtonen_. Minä tässä vaan tein poikani kanssa pientä tiliä, mutta
tuli siitä sitte tuo Krookmannin renttu ja kylänvanhinkin saamaan
osansa kun tulevat tänne minun pihalleni juopottelemaan ja
tappelemaan... Senkin mokomat rentut!...

_Jonni_. Jassoo, vai niin... Mutta mistäs ne sitte olivat viinaa
saaneet? (katsoo ivallisesti Purtosta).

_Purtonen_ (halveksien). Kukapas sen tietää, vähäkös niitä on
salakapakoita meidän paikoilla... (Koettaen kääntää puhetta toiselle
tolalle). Mutta se minua enemmin harmittaa, kun se poikaviikari pääsi
livahtamaan käsistäni... Ethän sinä vaan sitä nähnyt, Jonni?

_Jonni_. Ee-en! Hah-hah-haa, olisittekos sille sitte tahtoneet vielä
opettaa harakan tanssia?... hah-hah-haa!

_Purtonen_. Olisi se sen sietänyt... Vaan olkoon nyt tämän kerran...
(Mairitellen Jonnille). Jahah-niin, no kuinkas monta lekkeriä se Jonni
nyt kaupungista retuutti... (vilkuttaa silmää).

_Jonni_. Lekkeriä?... Hyvä kun pullonkin toin... vai lekkeriä...

_Purtonen_. No no Jonni! (viipoittaa sormeaan)... älä sinä turhia
vätystele... tiedänhän minä kumminkin...

_Jonni_ (pisteliäästi). Herrastuomari kai pelkää minusta kilpailijaa
itselleen... hah-hah-haa!

_Purtonen_ (kiivaasti). En minä ole ikänä viinaa myynyt!

_Jonni_ (rähähtää täyttä kurkkua nauramaan). Hah-hah-haa... hah-hah
haa!... Kukas kumma sitä on sitte sanonut... hah-hah-ha-haa!

_Purtonen_ (puree huultaan harmissaan erehdyksestä). Sinä näyt
tosiaankin olevan kaupunkituulella, mutta jos et lakkaa
pistopuheistasi, niin minä toimitan sinullekin pienen kylvyn yksin
tein...

_Jonni_ (lähtee menemään). Ja sitte kai antaisitte saunaryypyt päälle
samasta maksusta?... hah-hah-haa! (poistuu).

_Purtonen_ (seisoo hetken vihaisesti murjottaen Jonnin jälkeen;
puristaa sitten piiskaansa). Olisipa se kanalian lurjus tarvinnut
pienen läksytyksen!... (Tuijottaa vielä Jonnin perään)... Mutta
mistähän peijakkaalta tämä kaikki oli kotoisin?... Olisikohan se Varis
Matti sittekin petkuttanut minut! Ja kun minä sille annoin vielä pullon
viinaa ilmaiseksi... Mokomakin Matti! Tulee tänne ensin hyvänä miehenä
ilmoittamaan, että Jonni meni kaupungista oikein isoa viinakuormaa
noutamaan, ja nyt se varmaankin on mennyt taas Jonnille sanomaan, että
minä olen sen nimismiehelle ilmoittanut... ja ansainnut kai sillä taas
Jonnilta toisen pullon... Odota sinä saakurin Varis-Matti! (helistää
pamppua)... Ja oliko se sitte minulta pahasti tehty, herrastuomarilta,
jos ilmoitinkin? Sehän kuuluu minun velvollisuuteenikin, "kruunun
palvelijana"... Toista se on minun kanssani, jos minä myynkin. Myypihän
kruunukin viinaa, miks'en minä sitte, joka olen kruununpalvelija, saisi
sitä tehdä?... ja nimismies itse!... myöpihän sekin kaikki ne viinat,
jotka salakrouvareilta ryöstää... miks'en minä saisi sitte myydä
omaani, jonka puhtaalla rahalla olen ostanut ja omalla hevosellani
tuonut kotiin... Sitäpaitsi minä olen ensimmäinen mies meidän pitäjässä
nimismiehen jälkeen... Saamarin Varis-Matti! Olisihan sinunkin pitänyt
sen verta ymmärtää, että mitä hyötyä tässä sitte enää on viinan
myömisestä, kun sitä tuommoisetkin Jonnin retkaleet rupeavat kymmenin
kannuin vetämään...

_Mikko_ (hiipii, samassa tuvan seinustalle; sitä ei herrastuomari
huomaa). Ahaa pappa kulta!

_Purtonen_. Olisi sen nyt tuhmankin luullut ymmärtävän ett'ei pyyssä
ole kahden jakoa, koppelossa kolmen ottaa... (hätkähtää). Mutta
mahtoikohan se nimismies sitte saadakkaan Jonnin viinoja?... Se tiesi!

_Mikko_ (on vähä päissään, tekee kepposiaan nurkan takana ja kuultelee
äijän puhetta). Ahaa! Joutuukos äijä kiipeliin!

_Purtonen_. Ja minä tulen vielä valehtelijaksi, hemmetti sentään!...
Mene sitä Jonnin pöllöpäätä takaamaan, jos se yllyttää vielä sen
nimismiehen minun viinojeni peli-...-iin. Saa...a-aa!

_Mikko_ (hyppää kätköstään esiin huutaen täyttä kurkkua korkealla
äänellä ukon selän takana). Herrastuomari, herrastuomari, nimismies
kuuluu tulevan sinun viinojasi nuuskimaan!...

_Purtonen_ (sieppaa molemmin käsin päästään, pakenee säikähtyneenä
näyttämön yli navetan taa). Herra nähköön, Herra nähköön... (ääni
hälvenee).


3:as Kohtaus.

    Mikko, Antti, Krookman.

_Mikko_. Hah-hah-haa! Jopa läksi karhu halmemaasta... hah-hah-haa!
(voihkasee yht'äkkiä). Aih! Saakuri sentään kun sillä miehellä oli
kovat kourat... oikein vieläkin selkääni kihelmöipi... Ja mistä
ihmeeltä tämä on kaikki saanut alkunsa?...

_Antti_ (tulee lynkaten suuri heinätukko nenässä). Voi minua vaivasta,
pitipä minun tänne tulla... Nenäni on sen tuhannen nuuskana... ja jalat
kuin kanan koivet (ei huomaa Mikkoa, alkaa katsella maahan). Mihinkähän
juukelin kiveen minä tuon polveni törmäsin, kun on kuin kanan koipi...
oi voi!

_Mikko_: Eikös enää aapiskukon koivet!

_Antti_ (säpsähtää ensin). Herra varjele minua aapiskukosta, olen jo
siitä näinkin tarpenni saanut... Mutta miksi herran nimessä sinä Mikko
kulta kävit minun kimppuuni äsken... että nyt olette höyhentäneet minut
tämän näköiseksi?

_Mikko_: Sinä haukuit minua!

_Antti_ (ei huomaa, katselee vaan itseään). Ja mitähän se muijakin
kotona sanoo, kun kylän vanhin on tällaisena!... Aivanhan minun täytyy
seisoa toisella jalalla kuin kanan yöpuulla... oh-hoh-hoh!

_Mikko_: Sinä haukuit minua!

_Antti_. Mikko kulta, sitä minä en ole ikinä tehnyt... Kysy vaikka
meidän Liisalta ellet usko... voi... voi Mikko kulta (nyyhkii)... ja
sinä...

_Mikko_. Olen saanut yhtä hyvin selkääni kuin sinäkin. Koitappas
tuosta! (osoittaa selkäänsä).

_Antti_ (itkussa suin). Jaa-ah! Mikko kulta, kyllä on aika makurat...
oo-on!

_Mikko_. Niimpä kyllä... ei ne ole kirpun puremat!

_Antti_. Mutta mikäs sitte tähän selkäsaunaan oli oikeastaan syynä...
ja tappeluun?...

_Mikko_: Ethän sinä haukkunut minua?

_Antti_: En juukeli vie haukkunutkaan... usko se!

_Mikko_. No sitte tähän kaikkeen oli syynä isä ja tuo toinen... kylläs
ymmärrät!...

_Antti_. Taisipa... taisipa kyllä... mutta voi herran tähden kun
karvastelee selkääni... Katsoppas sinä Mikko kulta, onko sieltä nahka
pois (alkaa paljastaa selkäänsä).

_Mikko_ (nykäisten takin paikoilleen). Ole hupsimatta mies, vaikk'
olisi koko selkä mennyt...

_Antti_. Sepä vasta, sepä vasta... Mitäs Liisa sitte olisi sanonut?
Silloin totta tosiaan olisi toinenkin rumpukalikka kotona vielä.
(Katselee ehjää säärtänsä). Olipa toki onni...

_Mikko_ (huomaa Krookmannin pullon havuläläjässä). Kippis pojat!...
mikäs täällä on?

_Antti_ (tähystelee kieltään lipoen pulloa Mikon kädessä). Kas vaan, se
on niin Krookmannin taskumatin näköinen... maistetaanpas!

_Mikko_ (on jo kallistanut useampia kulauksia). Ääh... häh!... Sepä oli
poikaa!... Saakuri sentään, vielä yksi!... Kippis pojat... Maljasi
Antti...

_Antti_ (estelee Mikkoa). Kyllä minä itsekin maljani... annappas...
annappas... (Saa jo pullon huulilleen).

_Krookman_ (tulee samassa ja sieppaa pullon Antin huulilta). Äläppäs
poika nuolase ennenkuin tipahtaa!

_Antti_ (lipoen kieltänsä). Mutta... mutta... kun Mikkokin...

_Krookman_ (pistää pullon taskuunsa). Minä sanoin että äläppäs nuolase
ennenkuin tipahtaa...

_Mikko_. Mutta mikäs helkkari sinun pani äsken tulemaan minun niskaani?

_Antti_: Niin, ja minun nenälleni...

_Krookman_: Te haukuitte minua!

_Mikko_: En minä ainakaan.

_AnttiÖ_. En minäkään, sen voi Mikkokin todistaa...

_Krookman_: Entäs se pässin pää?

_Antti_. Älkää, älkää hyvät ystävät puhuko enää siitä, saadaan taas
pian selkäsauna... ja sitä minä en voi enää kestää... herran tähden
hyvät ystävät... oi voi!

_Mikko_. Ole hupsimatta, (Krookmannille). Kas niin, annappas pikku
naukku, niin selitän sen sinulle.

_Krookman_: Selitä ensin pässin pää!

_Antti_: Herran tähden, kulta ystävät, älkää puhuko pässin päästä...

_Mikko_ (Krookmannille). Syy näet oli siinä, että sinä sekaannuit
meidän riitakapulaamme!

_Krookman_. Ettekä siis minua haukkuneetkaan...

_Antti_. Aivan niin kuin Mikko sanoo... emme me sinua... aapiskukkohan
se...

_Mikko_ (Antille). Ole sinä ääneti yksikoipinen!

_Krookman_. Mutta sittehän minä annoin teille syyttömästi selkään?

_Antti_. Aivan, syyttömästi selkään ja nenälle... katsoppas tätä
tukkoa... mitähän Liisa siitä...

_Mikko_. Kyllä se tuo Antti parka nyt toden perästä tulee puunenäksi.

_Krookman_ (kaivaa pullon taskustaan). Antti, no otappa nyt tuosta
sitte pieni roppari päälle. Mutta voi saamari kun kolottaa hartioitani
se isäsi pamppu.

_Mikko_: Ja minun selkääni!

_Antti_. Niin, ja minun koipeani... voi herran tähden sitä
löylytystä!... (ryyppää). ääh!... Mutta hyvääpä se tekikin kipeille
luille!

_Krookman_. Anna Mikollekin pään parannusta!

_Mikko_ (ryyppää). ääh! Se oli oikein!

_Krookman_. Ota nyt pääsi täyteen ja unohdetaan pois vanhat vihat!

_Mikko_. Kas, sinäpä puhut oikeen sanan... Mutta se isä tarvitsis
pienen löylytyksen tästä.

_Antti_: Taitaisipa... taitaisipa...

_Krookman_. Sietäisipä se tosiaankin saada vähä laiskan kauroja.

_Mikko_. Mutta yksin ei sen karhun kouriin ole hyvä mennä!

_Krookman_: Ompa meitä kaksi jako pässiä.

_Antti_. Kyllä minäkin, jos vaan Liisa... mutta pitäisi sentään olla
vähä rohkeammalla tuulella.

_Mikko_. Min, sepä ei olisi hullumpaa, vaikka se tulikin sinun
suustasi.

_Krookman_. Mennään meille, siellä on rohkaisuainetta. Ja kun loppuu,
niin sitte Myyrälle... Kyllä Jonni on jo siksi ehtinyt kaupungista
palata... Ja sitte jo lieneekin rohkeutta kun sen 25 kannun nassakka on
litkitty poskeemme.

_Mikko_. Sanottu ja tehty. Lähdetään hetipaikalla ja sitte opetetaan
ukkofaari hiirenviinoja keittämään.

_Krookman_ (tuuppaa Antin edellä). Hei kylän vanhin, yksikoipiset
edellä!

_Antti_. Aijai!... herra armahda minun kinttujani.

    (Menee edellä; Krookman ja Mikko menevät perässä rinnatusten).


4:s kohtaus.

    (Pieni väliaika). Puttonen, sitte Mikko.

_Puttonen_ (tulee, vilkkuen ensin ympärilleen, iso lekkeri takin
sisässä). Olipa onni että pihamaa sattui olemaan tyhjä. Mutta
minneköhän minä nyt tämän lekkerin survaisisin hät'hätää, sillä ei
tässä ole pitkiä miettimisen aikoja... Mutta ei suinkaan ne tuosta
keskeltä pihaa, havuläjän alta osaa sitä etsiä (kuuristuu pistämään
sitä sinne). Häs, kelli siellä! Eikä nyt Mikkoa päästetä havuja
hakkaamaan, ennenkuin nimismies on matkoissaan. Hei, mutta tästä pitää
vihkasta aikakyytiä käpälämäkeen, ett'ei kukaan tiedä minun täällä
olleen. (Luikkii ympärilleen vilhuen aikakyytiä pois).

_Mikko_ (tulee samassa toisaalta hienossa hölläkässä). Nyt on
Krookmannin viinat litkitty ja minun vuoroni hankkia uutta, mutta millä
saakurilla, (katselee taskujaan), kun tuo tasku on tyhjä ja tuossa ei
ole mitään (kääntää ne nurin)... Mitäs... mitäs... Ahaa (tuijottaa
havupölkkyyn). nyt minä huomaankin (rientää havuläjälle; sieppaa
kirveen ja läimäyttää siitä varren poikki). Tuolla lähtee ainakin yksi
kortteli viinaa (pistä kirveen poveensa).

_Purtonen_ (palaa samassa takaisin; huomaa Mikon ja puhuu itsekseen).
Sekö tuon nyt tuohon toi, olisin vienyt sen lekkerin parempaan kätköön.
(Ääneensä Mikolle). Mitä sinä siinä töllistelet?

_Mikko_ (hyvin viattomana). Noita havuja tässä aijoin ruveta
penkomaan...

_Purtonen_ (peljästyneenä). Penkomaan! Mitä penkomista sinulla niissä
on?

_Mikko_. Eiköhän noita pitäne hakata... ja...

_Purtonen_ (itsekseen). Jumalan kiitos, ett'ei sillä sentään ollut
vihiä asiasta. (Mikolle). Ei sinun niistä tarvitse huolehtia; pidä nyt
päiviäsi vaan kun kerran olet alkanut! Mutta mistä sinä oikeastaan olet
saanut pääsi täyteen?

_Mikko_ (itsekseen). Mikäs saakuri nyt on vaarin hattuun pistänyt?
(Isälleen). Krookmannihan se tässä vähän tarjoili... ja...

_Purtonen_. Mitä ja?...

_Mikko_ (kaivaa kirveen poveltaan). Ja se käski vielä pyytää tuon
edestä!... (pistää kirveen salavihkaa isänsä kouraan).

_Purtonen_ (vilkasee kirvestä). Uusihan tuo vielä on, aivan meidän
kirveiden näköisiä, mutta ei siinä ole varttakaan... ei ole paljon
arvoinen... (Mikolle), Paljokos se tästä pyysi?

_Mikko_. Ei pannut määrää...

_Purtonen_. No, jos ma hänestä korttelin annan... (pistää kirveen
taskuunsa).

_Mikko_. Kahdenmarkan kirveestä!

_Purtonen_. Niin niin, mutta se on vallan varreton...

_Mikko_ (itsekseen). Saakuri soikoon, kyllä siinä varsikin olisi ollut.

_Purtonen_. Entäs pullo?

_Mikko_ (haikaillen). Kas, se taisi unohtua... Mutta ota tuosta minun
pulloni (ottaa kammarin ikkunalta pullon, jonka antaa isälleen).

_Purtonen_ (menee). Noh!


5:des Kohtaus.

    Mikko, Antti, Krookman ja Jonni.

_Mikko_ (yksin). Se naula se veti... nyt on taas kortteli viinaa
tiedossa... ja kylläpähän Jumala lisästä murheen pitää... Helle-ree!...

_Antti_ (tulee aika seilissä, ei tahdo pönkillään pysyä).
Mi-Mi-Mikko ku-ku-kulta, ny-ny-nyt o-o-on ky-ky-kylänvanhin vä-vä-vähä
hö-hö-hölläkässä, ja ja ja nuo ju-ju-juukolin jalat...

_Mikko_. Ovat nyt molemmat kanan jalkoja, eikös niin?

_Antti_. Ta-ta-taitaa, taita Mi-Mi-Mikko kulta... Mu-mu-mutta
(lotkahtaa havuläjän päälle). vo-voi-mimi-mitähän se Lii-Li-Liisa...

_Mikko_. Älä hoilaa, kohta saat viinaa...

_Krookman_ (saapuu; hänkin horjuen). Höm härmästä... Joko uskallatte
tapella pojat! Hih!

_Mikko_. Hys-hys!... Isä tuo viinaa.

_Krookman_ (yhä äänekkäämmin). Anna tuoda... ja sitte selkään... Hih!
-- pojat... (Heiluttelee nyrkkiään).

_Antti_ (nostaa päätään havuläjästä). Ni-i-iin! Hei hopsan lallaa kuin
aapiskirjan kukko...

_Mikko_: Joko sinä taas otat sen kukkosi esiin.

_Krookman_ (potkasee Anttia). Älä ynise, kun et lypsäkkään... Ja,
helkkarin lallu, sinähän makaat vaatteet päällä... Pois saappaat
jalasta ja takki päältä!...

_Antti_. Niin, hei hopsan lallaa... saappaat pois! Niin Liisakin sanoo
kun kylän vanhin tällaisessa tilassa kotiin saapuu... Mikko hoi!...
otappas tuosta, (ojentaa jalkansa).

_Mikko_ (vetää saappaat pois). Kas niin, kiltti poika, nuku nyt
rauhassa kunnes sorkkaväki huomen aamulla hyvää huomenta höllöttää!
(Krookmannille). Oleppas nyt ääneti, minä käyn noutamassa isältä
viinan, ett'ei tule tänne (menee).

_Krookman_ (menee Antin kimppuun). Hää, poika!... tahdotkos tapella...
ääh, pässin pää! (retuuttaa Anttia).

_Antti_ (öräjää). Öö-öö... Liisa kulta!

_Krookman_ (lyö kämmenellään Anttia). Tuoss' on sulle Liisa kulta!

_Antti_ (alkaa yskiä ja röhistä). yh-yh-öö-öö.

_Krookman_. Nousetko tai saat toisen mällin... häh... pöllö! (riuhtoo
Anttia, joka öräjää).

_Krookman_ (alkaa vihan väestä kumuroida Anttia). Kyllä minä sun opetan
vastaamaan ihmisille!... Tuoss' on sulle... tuoss' on sulle.

_Antti_ (ensin öräjää; kellahtaa vihdoin pihamaalle tiedotonna
suulleen).

_Mikko_ (tulee samassa). So pojat!... Nyt on viinaa ja rieskaa...
(heiluttaa pulloa).

_Krookman_ (hellittää Antista). Anna tänne se... sika!

_Mikko_. Minun viinani!...

_Krookman_ (läpsähtää istualleen). Suu kiinni ja viinat tänne, tai
pääset pläsistäsi!

_Mikko_. Ei tilkkaakaan jos tapella tahdot!

_Purtonen_ (menee samassa näyttämön poikki tähystellen havuläjää).
Helkkarin pöllöt (mutajaa itsekseen). kun tuohon löhähtivät... jos ne
vielä löytäisivät minun kätköni... pitääpä pitää silmällä, eiköhän nuo
jo nukukkin pian (menee).

_Mikko_ (huomatessaan isänsä lähettää pullon Krookmannille). Seh!

_Krookman_ (tempaa pullon). Tuo tänne. (Kallistaa useamman kulauksen,
ja nakkaa vihdoin pullon menemään). Tules tänne nyt poika jos tahdot
tapella... tuletkos?... vai tuotko isäsi, ruoja...

_Mikko_ (vihastuneena). Riivatun käki, nyt se joi kaikki viinani
(tarkastelee pulloaan).

_Krookman_ (puipi nyrkkiä selällään). Tuoppas nyt tänne se juukelin
herrasjuomari, niin kyllä minä löylytän... (reuhtoo itseään ja Anttia
havuläjässä).

_Mikko_. Nyt ne saakurit jo ovat käkenä, eikä minun pääni olo
puolellaankaan... millähän juuttaan ilveellä saisi vielä pari naukkua,
kun tuo karhunpenikka litki kaikki...

_Krookman_ (saa Anttia kauluksesta kiinni). Tunnetkos käsivoimaa,
kanalja! (retuuttaa hetken Anttia kunnes kellahtaa sen jaloille
retkalleen).

_Mikko_. Pitäisiköhän tarttua työhön, jos ei tässä viinaa kumminkaan
saa... ehkä se virkistäisi... Mutta saakuri soikoon! Kirveshän on
juotu... milläs teet työtä... e-ih... kyllä tästä täytyy vielä
viinametsään lähtiä... (aikoo mennä navetan taakse, mutta töyttää
samassa Jonniin, joka tulee sieltä). Kas, saa-aa-...

_Jonni_ (hölmistyy). Mitä, mitä... mitä tämä on? (katsoo miehiin, jotka
makaavat havuläjällä). Ja minunko viinani te turkaset!...

_Mikko;_ Stop tykkänään! sano Ruhman ukko kun ryviin ajo... Ei ne ole
sinun viinojasi nähneetkään... Krookmannin ja meidän vaarin viinoilla
me olemme ellostelleet!

_Jonni_ (iloissaan syrjemmälle). Olipa toki onni, ett'ei nuo siat tiedä
mitä heidän ruuhessaan on...

_Mikko_. Mutta onkos sulla sitte vii-naa?

_Jonni_. Milloinkas Jonnilla ei ole! Mutta onkos sulla rahaa millä se
irti lähtee?

_Mikko_ (kieputtaen päätään). Saakuri soikoon -- sitä ei mulla ole!

_Jonni_ (huomaa kylänvanhimman saappaat tuvan seinustalla). Anna nuo
pantiksi, kyllä niilläkin joku pullo heltiää!

_Mikko_ (sieppaa saappaat). Oli menneiksi mustalaisen poika
sotamieheksi!

_Jonni_. Eiväthän ne vaan ole isäsi?

_Mikko_. Ei saakuri soikoon olekkaan, sen vakuutan kunniasanallani.
Enkä minä sen saappaita panisikaan enää toista kertaa viinan pantiksi.

_Jonni_. Miten niin?

_Mikko_. Selkääni kihelmöipi vieläkin kun ukko äsken pamputti minua
siitä, että eilen illalla nimipäivikseni imasin olkipillillä parisen
kannua viinaa sen lekkeristä, jonka löysin olkiladosta... Helkkari
vie... Sillä miehellä on karhun kourat...

_Jonni_. Hah-hah-haa! Kuka käski mennä ukon kätköille!

_Mikko_. Paninhan minä vettä tilalle saman verran... ei ukko siitä
vahinkoon tullut... Mutta se saakuri haistoi jäljet, kun itse lisäsi
vielä parisen kannua vettä viinaan ja viina rupesi maistumaan pelkälle
vedelle... Ei mutta haeppas nyt pian kannu viinaa ja kortteli
konjakkia, niin saat pitää saappaat höntteinäsi... (tarjoo saappaita).

_Jonni_. No, olkoon menneiksi (mennessään vielä huutaa). 5:den minutin
perästä minä palaan takaisin (ottaa saappaat).


6:des Kohtaus.

    Mikko, Jonni, Purtonen, Liisa ja edelliset.

_Mikko_ (nauraa). Hah-hah-haa..,. hah-hah-haa! Tälle pojalle sitä
viinaa tulee kuin taivaasta tippuen... hah-hah-haa! (menee retuuttamaan
ylös Krookmannia ja Anttia). Hei pojat!... Nyt on viinaa ja rieskaa...
Ylös! (saa jo Krookmannin henkitoreisiinsa, kun Mikko kavahtaa
yht'äkkiä pystyyn)... Mutta mitä ihmettä olinkaan tekemäisilläni! Jos
nyt Antti olisi kapsahtanut pystyyn, niin mistä kummalta olisin sille
saanut saappaat?... Saakuri soikoon, se ilo väliin villittääkin.

_Krookman_ (herää). Viinaa ruojat!... Tai tahdotteko tapella... häh!

_Jonni_ (tulee viinapullo muassaan).

_Mikko_ (iloissaan). No joko se Jonni nyt!...

_Jonni_. Siinä on saaliisi, pane pitkin tai poikin! (antaa Mikolle).

_Krookman_ (ärjyy selällään). Viinaa, siat... tai...

_Liisa_ (ääni kuuluu jo kauvempaa pölpättäen). Pitipä mun sen rentun
laskea maailmalle rentuttamaan... Nyt se taas varmaankin makaa jossain
sikana... Senkin tolvana, ei osaa muuta kuin juopotella! (tulee
näyttämölle). Mutta kyllä minä sille opetan kun saan kynsiini, senkin
muutaman!... (huomaa miehensä ja Krookmannin). Siinäkö sinä lunttu taas
vetelehditkin toisten ihmisten tanhuajia...

_Krookman;_ (nousee istualleen). Suu kiinni ämmä... tai...

_Liisa_ (potkasee Krookmannia joka kellahtaa kylelleen muristen). Kyllä
minä opetan sulle ämmää, senkin juoppolallu. Ei pääse paikaltaan
päkähtämään ja sittekin vielä pitäisi juoda ja tapella!

_Antti_ (herää vähän toreisiinsa). Hei hopsallallaa!... kuin
aapiskir...

_Liisa_ (tarttuu Antin tukkaan). Vai vielä siinä rähiset... häh!

_Krookman_ (saa kömmityksi polvilleen, josta tyrkkää Liisaa). Hömpsis
mampselia!...

_Liisa_ (päästää aika parakan). Senkin muutamat rentut! Kyllä minä
teille näytän! (Sieppaa havun läjästä ja alkaa motkottaa miehiä
selkään)..

_Krookman_ (yht'aikaa Antin kanssa öräjää). Saakurin ämmä (potkii
havuläjässä, joka vähä kerrallaan leviää).

_Jonni_ ja _Purtonen_ (seisovat etempänä jännityksellä odottaen josko
viinalekkeri pöllähtää esiin). Voi herran tähden, jos... (yrittävät
mennä ja taas pysähtyvät).

_Liisa;_ (kauhistuneena). Ja herra nähköön, missä sinun saappaasikin
ovat!... Voi jumalattomat rentut! (Lyö vihanväestä Anttia ja
Krookmannia).

_Krookman_ (potkasee koko voimallaan, jolloin toinen lekkeri vyöryy
keskelle pihaa). Pahuuksen ämmä!

_Antti_ (vaikeroi). Liisa kulta, Liisa kulta... armahda edes toinen
koipeni!

_Purtonen_ ja _Jonni_ (hyökkäävät samalla yht'aikaa saman lekkerin
kimppuun). Minun viinani, minun viinani!

_Mikko_ (joka sivulta on katsellut). Hah-hah-haa, tulipa siitä oikein
koko Mikkelin kekkerit!

    (Esirippu laskeutuu).

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52048 ***